Kaikuja (13.6.2007)

Vanha talo huokaa yksinäisyyttään. Taas hänet on riisuttu vaatteistaan, tavaroistaan ja ihmisistään. Vain kaiut jäivät jäljelle. Mitä taas tapahtui, minne katosi kaksi vuotta? Nyt seinät ovat yhtä paljaat kuin silloin kun tulimme. Vanha sireeni levittää tuoksuaan puutarhassa, omenapuun oksat nyökyttelevät väsyneesti, kesän ensimmäiset liljat päättivät hyvästellä lähtijät ainoalla osaamallaan tavalla. Menen ja tulen, pakkaan ja siivoan, käyn muistilistaa läpi, huokaan monennenko kerran. Kaisli katselee kauas pois, Pihla suoraan läpi. En kykenisi vastaamaan heille, miksi taas teemme tätä. Eivät he edes kysy. Lapset tekevät lähtöä mummulaan, käyvät viimeisen kerran pitkäkseen vuoteilleen halaamaan ja hyvästelemään sänkynsä. Pidän itseni kiireisenä ja tehokkaana, silti tunnen kuinka jotain painavaa kertyy koko ajan sisälleni, sitä joka on se kaikkein raskain matkatavarani.